keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Kesän 2018 ennakkotunnelmia


Suunnistuskesä 2018 lähestyy ja me monet odotamme tulevia tapahtumia innolla. Oulurastit alkavat huomenna 19.4. sprintein ja korttelisuunnistuksin samalla kun lumet vielä sulavat metsistä.

Henkilökohtainen tavoitteenani on suunnistaa kesällä noin kerran viikossa Oulurasteilla ja harjoitella ehtimisen/ jaksamisen mukaan kartan kanssa jonkin verran myös itsekseen. Lisäksi blogin kirjoittamisesta innostuneena tavoitteeni on laatia kaikista osallistumistani Oulurasteista vähintäänkin lyhyt postaus, pidempikin silloin kun asiaa on. Merkitsen suunnitellut tekstini aina blogiini kohtaan ”tulossa olevat postaukset”, jotta niitä seuraava tietää mitä odottaa ja milloin.


Tarkoitukseni on kirjoitella Oulurastien lisäksi muistakin suunnistukseen liittyvistä tapahtumista. Jukolan viesti 16.-17.6. saattaa olla tänä kesänä osallistujamäärältään suurempi kuin koskaan. Ensikertalaisen tavoitteeni on olla mukana Hälvälän suppamaastossa, mikäli vaimon työvuorot ja lastenhoito vaan sen mahdollistavat. Jos Jukolan kanssa tulee ongelmia, pyrin korvaamaan sen Tunturisuunnistuksella 4.-5.8., maisemiltaan itselleni tutulla Ylläksellä. Rogaining lajina kiinnostaa myös, ”Oulu rogaa & rollaa” järjestää ainakin pari tapahtumaa tänä kesänä. Mukava olisi myös saada joidenkin pidemmän linjan konkareiden ennakot ja kisan jälkeiset mietteet blogiini näistä isommista tapahtumista.

MOBO (mobiilisuunnistus) kiinnostaa myös testata. Oulussa on tällä hetkellä 5 MOBO-rataa, näistä Huutilammen ja Ruskotunturin radat itseäni lähinnä lenkkeilymatkan päässä. Oulurastien erikoisratoja olisi myös tarkoitus testata, esimerkkinä Jukolaan valmistava treeni, rastinottoharjoitteet ja mahdollisesti polkupainotteinen suunnistus. Mietinnässä on, josko kirjoittelisin jotain myös lasten suunnistuksesta. Pyöräsuunnistus jää ainakin tälle kesälle testaamatta.

Huutilammen MOBO-suunnistuksen lähtöpaikka ohjeineen, Timosenkosken luontokoulun seinällä.


Screenshot kännykästäni Huutilammen MOBO-suunnistuksen kartalla


Oulurastien rastikalenteria olen odotellut suurella mielenkiinnolla. Tarkoitus olisi päästä etenkin maastoihin, missä en ole vielä käynyt. Varsin vähän aikaa rasteja käyneenä itselleni uusia maastoja on yhä paljon ja joitakin jää takuuvarmasti myös kesälle 2019, hyvä niin.

Henkilökohtaisia suosikeitani ovat tähän mennessä olleet lapsuuden metsieni lähistöllä sijaitsevat Kiekon majan ja Sankivaaran alueen rastit. Aiemmin käydyillä rasteilla olen tykännyt maastoiltaan myös mm. seuraavista paikoista: Limingan Rantakylä, Oulunsalon Koppana, Muhoksen Tuppu, Virpiniemi sekä sen pohjoispuolella oleva Runteli. Kaikissa edellä mainituissa on mukavasti kangasmetsää, sopivasti polkuja ja Tupussa sekä Virpiniemen alueella korkeuserojakin. Esimerkiksi Olhava, Pikkarala sekä useat Kiimingin suunnassa olevat maastot ovat ennalta niitä tuntematta ehkäpä mielenkiintoisimpia kokematta olevia paikkoja.


Virpiniemen ja Runtelin suunnistusmaastot samassa kuvassa. Etelässä vihreällä frisbee-golfin alueet ja pohjoisessa harmaalla suuret hiekkamontut. Samalla alueella sijaitsee myös varsin kattava latuverkosto talvisin.


Kiekon majan, Sankivaaran ja Pilpaojan suunnistusmaastoja samalla kartalla. Kartta ei ole vuodelta 2018.

Tulevalla kaudella kiinnostaa etenkin oppiminen. Ei siten, että pitäisi tuntea maastot etukäteen tai treenata lisää juoksua saadakseen nopeamman ajan vaan siten, että oppisin suunnistustaitoa enemmän. Vielä on mietinnässä miten se onnistuu (mahdollinen kurssi tms.?). Kokemus tottakai lisää osaamista. Yksi itseä kiinnostava taito olisi ratamestariksi oppiminen. Tavoitteeni toimia jollakin radalla ratamestarina menee mieluiten vuodelle 2019, mutta oppia ja perehtymistä aiheeseen olisi hyvä saada jo tänä kesänä.


Henkilökohtaisesti kauteni alkaa joka tapauksessa pienellä paussilla, luomen poiston johdosta lääkärin määräämä hikoilutauko siirtää kauden aloituksen osaltani toukokuun alkuun.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Talvisuunnistus, 7.4. Karjasilta

Oulun alueen talvisuunnistuskausi päättyi Karjasillalle Pohjankartanon koulun ympäristöön (klikkaa linkistä rastit-fi -palveluun). Tällä kertaa kisamuoto oli normaalista poikkeava: yhteislähtö ja kartan kääntö puolimatkassa mittakaavan muuttuessa 1:5000 :sta 1:2500 :aan. Isommalla mittakaavalla hain 6 rastia edeten noin 6 kilometriä ja sitten jo valmiiksi "mukavan" hapoilla ollessani pienemmän mittakaavan kartalla 18 rastia edeten noin 3 kilometriä.



Keli oli jälleen auringonpaisteineen muuten mitä mainioin, mutta juoksu vaati varsin paljon huolellisuutta jäisten teiden johdosta. Lumi kun viimeinkin alkoi sulamaan isommissa määrin tällä viikolla ja saimme lauantain vastaisena yönä sopivan pakkasen.


Yhteislähtö nostaa aina sykettä enemmän kuin tavallinen lähtö. Tiesin kyllä, että eturiviin asettuneista A-sarjalaisista tulen olemaan siellä alemmalla puoliskolla, eli turhaa olisin lähtenyt hönkimään. Saatoin katsella mihin A-sarjan suuri massa menee ja lähteä samaan suuntaan karttaa tutkien. Kävikin ilmi, että tämä alun 6 rastin pitkien juoksuvälien kartta oli kaikilla täsmälleen sama. Osuuden tarkoituksena oli ottaa menijöistä isoimmat mehut pois ja pedata asemia hajonnan omaavaa tarkemman suunnistamisen loppuosaa varten.



Alkupään puolipaha pummi. Ykköseltä olisi ehdottomasti pitänyt lähteä pohjoiskautta itään, ei eteläkautta. Ks. tarkemmin rastit.fi.


1:2500 erikoispienellä mittakaavalla suunnistaminen oli kyllä ensikokemalta todella mukavaa puuhaa. Rasti aina reilun minuutin/ 150 metrin välein saa takuulla keskittymisen kohdistumaan vain ja ainoastaan karttaan eikä esimerkiksi sykettä tai juoksurytmiä ehdi edes ajatella.


Poikkeuksellisesti heitän tämän kartan kääntöpuolen kokonaan kuvaan. Pohjankartanon koululla (ylempi rakennus) ja Madetojan salilla (alempi rakennus) useammin käyvät huomaavat, kuinka lyhyitä etäisyydet ovatkaan. [Kartan yläreunassa mittakaava lukee väärin, on siis 1:2500.]

Koulua ympäri juostessa reittien valintaan vaikutti paljon hanki (pyrin katsomaan onko lujempaa mennyt kärkikään oikaissut) ja esimerkiksi jäätilanne. Jossain sisäpihalla jää oli vaikeammin juostavaa kuin kova luminen kohta toisaalla. Näin ollen pelkkää karttaa katsomalla on vaikea sanoa juuri kisahetken optimaalisinta reittiä. Sanoisinkin, että mikään reitinvalinta ei jäänyt tällä loppupuoliskolla kaihertamaan, vaikka meno oli varsin hektistä.


Kartan kääntöpuolen rasti 4.


Kokonaisuutena talvisuunnistuksesta jäi 5 osallistumani kisan perusteella hyvä fiilis. Onhan se lajina hieman sellaista katujen tykitystä, jossa suunnistustaidoilla on tottakai roolinsa, mutta juoksuvauhti ratkaisee. Sama toki kesällä metsässä, mutta sanoisin että siellä suunnistustaidon osuus vauhdinpidossa on ehkäpä isompi ja juoksupätkät usein enemmän tarkkuutta ja ympäristön havainnointia vaativia. Metsässä suunnistaminen on siis mielestäni kiinnostavampaa ja koukuttavampaa, talvisuunnistusta väheksymättä. Kesän Oulurastit alkavatkin pian 19.4. sprintillä Ouluhallilla, toukokuun mittaan päästään jo metsään. Enää ei tarvi odottaa kauaa 8)


edit: Huomasin myös Mika Seppäsen hyvän analyysin Oulurastien keskustelupalstalla Talvisarja-topiikissa. Analyysissa oli verrattu tämän kisan alun pitkien juoksuvälien eri vaihtoehtoja keskenään. Esimerkiksi kartan ensimmäisen puolen rastivälin 4-5 lyhintä vaihtoehtoa en huomannut edes kisan jälkeen karttaa analysoidessani. Mikä kertoo muun muassa siitä, että opittavaa vielä on :)

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Talvisuunnistus, 31.3. Ouluhalli

Oulun alueen talvisuunnistuskausi jatkui sarjan toiseksi viimeisellä kilpailulla upeassa pääsiäiskelissä. Edellisviikon kisassa juostava matka oli aika pitkä (50min tasoa kunnollani), mutta nyt mentiin taas talvisuunnistukseen mielestäni ehkä sopivampaa matkaa (~30min kunnollani). Talvisuunnistus kun on mielestäni ehkä parhaimmillaan kun päästään tekemään mahdollisimman paljon sprinttimäistä nopeaa kartanlukua ilman liikoja kilometrin mittaisia pyörätie-rastivälejä.


Päivän upeaa kisamaastoa.


En tiedä johtuiko se myös upeasta kelistä, mutta rata oli mielestäni todella hyvä. Kilpailijoiden väliset kokonaisaikaerot olivat aika pieniä ja monella rastivälillä tuli itselleni yllättävänkin kovia ja heikkoja aikoja muihin verrattuna. Omaa reittiäni katsomalla (klikkaa linkistä rasti.fi -palveluun) näkee olennaisimmat pikkupummini, joita tuli tällä kertaa monta.


Mielenkiintoisimmat kohdat radalla olivat ehkä rastiväli 3-4, jolla olin kiertotietä kovia polkuja menemällä yllättäen jopa viides (paras rastivälini). Toinen yllättävän hyvin sujunut väli oli 9-10, jossa kiersin myös pitkän kaavan kautta vs. lyhemmät reittivalinnat.


Juoksin rastille 4 kiertotietä kovimpia polkuja eteläkautta, muun muassa kompassin kärkeni kuvassa osoittamaa polkua pitkin ja vielä kiven viereisen rakennuksen nurkan kautta kiertäen. Monet olivat menneet selkeästi lyhemmän, mutta myös kauemmin kestävän matkan suoraan rinnettä lumessa kahlaten.



Lyhempi, mutta ilmeisesti hitaampi reitti nelosrastilta kolmosrastia kohden kuvattuna.

Käyttämäni polku nelosrastin eteläpuolella.

Rastille 10 juoksin rastin viereisen rakennuksen länsipuolta. Ajoista arvelen, että vaalensinisen alueen yli menneet olivat pääosin minua hitaampia ja rastiväliaikojen perusteella osa kilpailijoista saattoi myös oikaista joko violetin tai tummanvihreä kielletyn alueen yli rakennuksen itäpuolelta. [Vaaleansinisen alueen pitäisi olla vaaleanvihreä pieni tiheikkö.]

Nihkeästi sujuneita asioita olivat tällä kertaa rastin 6 ohi juoksu jopa 2 kertaan reilu 30 sekuntia yhteensä pummaten. Kartanlukuvirhettä auttoi ehkäpä se, että rasti oli poikkeuksellisen hyvin piilossa. Samoin rastille 8 mennessä reittisuunnitelman lennosta muuttuminen aiheutti sen, että en älynnyt todennäköisesti nopeinta polkua ensinkään ennenkuin oli jo liian myöhäistä. Tällä rastivälillä olin myös reilu 30 sekuntia hitaampi kuin minun olisi keskimäärin katsottuna pitänyt olla. Samoin hölmöilin ysillekin hivenen liian pitkän reitin kautta noin 10 sekuntia hukkaan. Rastille 14 mennessä missasin myös noin 15 sekuntia keskityttyäni ison linjan valintaan jolloin pieni oikoreitti jäi havaitsematta.

Kutosrasti kuvassa, jäi juostessa huomaamatta...



Rastivälillä 7-8 moottoritien ja toisen pienemmän tien alitettuani kuvittelin heti kääntyväni vasempaan, kunnes huomasinkin kohdalla että se pyörätiehän menee pään yli (kuten kartasta olisi fiksumpi heti nähnyt). Ehkäpä tästäkin hätääntyneenä en älynnyt juosta rakennusten länsipuolen pientä polkua (oletan että siinä oli sellainen). Sen sijaan menin portaat ylös, rakennusryhmittymän sisäpihaa ja portaat alas rastille 8. [Polarini gps ei tässä kohden toiminut lie rakennusten katveen johdosta täysin moitteetta, vaan näyttää juoksureittini aika hassussa paikkaa rastit.fi -palvelussa.]  


Tiivistettynä tämän kerran rata oli mielenkiintoinen. Aika moni rasti aiheutti pieniä haasteita matkan aikana ja jälkipuitavaksikin jäi mukavasti pähkäiltävää.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Talvisuunnistus, 24.3. Knuutilankangas

Pitkästä aikaa talvisuunnistus osui hyvin yksiin perheen muiden menojen kanssa ja ennätin rasteja hakemaan. Kesän ja "oikeiden" Oulurastien tulon jo poltellessa korttelien juoksu lumisessa maastossa on hyvä tapa virittää ajatusta tulevaan. Tällä kertaa talvisuunnistus järjestettiin Knuutilankankaalla Lämsänjärven ympäristöä kierrellen.


Rata oli mielestäni tällä kertaa hyvin juoksuvoima-painotteinen. Reitinvalinnatkin varmasti ratkaisivat, mutta kun tulosluettelossa on kaikkien noin 20 A-radan kilpailijan välillä minuutti-pari per sijoitus, pystyy tuloksista päättelemään paljon kunkin tämän hetken juoksukunnosta. Eikä kenelläkään sijoitus ole mennyt paremmaksi eikä heikommaksi yhden rastivälin reitinvalinnassa tai yhdessä pienessä pummissa.


Juoksemallani yli 7km matkalla ehkäpä 6km oli pyöräteitä tai pieniä autoteitä ja se loput noin kilometri valtaosin hyväjuoksuisia metsäpolkuja. Ehkäpä vähän tylsähköjen pyörätiepätkien lisäksi ehdottomasti kisan parasta antia olivatkin nuo pienet metsäpolkualueet, joissa kaikki polut eivät menneet juuri kuten ne kesän kartassa menevät.


Rastien 5 ja 11 ympäristöt olivat erityisen mukavia. Enemmän ja vähemmän juostavia polkuja, jotka eivät menneet täsmälleen jokaista kartan polku-uraa pitkin.


Hyvin juostava polku rastille 4.


Rastin 4 kivi, rasti piilossa kiven vasemmanpuoleisen männyn takana.



Sama kartalla, tulosuuntani koillinen.

Henkilökohtaisesti huomasin kisassa itselleni normaalin ilmiön, joka on tuttu aina keväällä hiihtoa juoksuun vaihtaessani: pohkeet ja takareidet alkavat piiputtaa ennen varsinaista miehen väsymistä. Verenkierto- ja hengityselimistö kun ovat hiihdon jäljiltä ihan hyvässä kunnossa, mutta nimenomaan juoksuun tarvittavat lihakset eivät. Nyt onkin tarpeen pyöräteiden edes vähän sulaessa ottaa jokunen juoksulenkkikin ennen suunnistuskautta mm. rasitusvammojen ennaltaehkäisyksi. Peruskuntovauhtia ja vähän intervallejakin.


Itse olin tällä kertaa aika tyytyväinen siihen, että kykenin tekemään jokaista rastiväliä juostessani jo suunnitelman seuraavalle rastivälille. Tällöin rastin haettua voi keskittyä vain etenemään ja sopivassa vaiheessa tekemään taas suunnitelman jo seuraavalle välille. Toisaalta en osaa sanoa, johtuiko tämä suunnistuksen toimiminen omien taitojeni kehittymisestä vai mahdollisesti myös siitä, että reitti salli sen normaalia paremmin.

torstai 8. helmikuuta 2018

Hiihtosuunnistus 4.2., Ii (osa 2/2)

Tekniset ongelmat kaatoivat bloggarin. Vaikka blogini lukijamäärä lienee varsin pieni, harmittaa silti tämän hiihtosuunnistusjutun kakkososan julkaisun venyminen. Osin kiireen johdosta, mutta myös teknisistä ongelmista johtuen. Selkeä tavoitteeni on ja tulee olemaan, että postaus tapahtumasta ilmestyy aina viimeistään tapahtumaa seuraavana päivänä.


Mutta selittelyjen jälkeen asiaan. Vaikka valmistautumiseni hiihtosuunnistukseen oli mielestäni harrastajalle lähes täydellistä, oli tottakai myös mutkia matkassa. Koko alkuviikon ajan aina lauantai-iltaan saakka ennuste kertoi sunnuntaina olevan ~13-15 pakkasastetta, mutta kisapaikalla oli silti aamulla -23C. Kisan alkua siirrettiin tunnilla, jotta päästiin juuri ja juuri kisajärjestäjän asettamalle pakkasrajalle.


Autoni mittarin kertomaa kisapaikalle saapuessani.


Pakkanen aiheutti ongelmia myös voitelussani, koska en edes omista kovan pakkaskelin voiteita. Suksieni pohjissa oli vanhat "siniset" max. -10C toimivat pohjustukset ja päällä vielä lämpimämmän kelin pikavoiteet. Tällä kelillä olisi ehdottomasti pitänyt olla "vihreät" aina -20C saakka toimivat voiteet. Luistoni oli siis kisassa varsin nihkeää, toisaalta eipä tullut ainakaan mentyä kovin helposti risteysten ohi.


Muuten päivän keli oli aivan loistava. Auringonpaiste helli osallistujia, ympärille katseltavaa kyllä oli kisan aikana. Nykyään tällä iällä sitä ehtii itse kilpailun ohella myös katseleen maisemia, jotka on kyllä Suomen luonnossa hetkittäin kertakaikkiaan upeita.


Keli oli pakkasta lukuunottamatta häikäisevä. Kuvassa yksi virallinen rasti, ei kuitenkaan omalta radaltani.


Hiihtosuunnistaminen itsessään oli todella mukavaa puuhaa. Tarkoituksena on valita korkeuskäyrät ja hiihtourien "laatu" huomioiden paras reitti seuraavalle rastille, yleensä 2-3 eri vaihtoehdosta. Sikäli hiihtosuunnistus muistuttaa mielestäni sprinttiä, jossa myös usein valitaan parista-kolmesta selvästä vaihtoehdosta se omasta mielestä nopein. Iissä ei ole juuri korkeuseroja, eli mäkisemmässä maastossa ja paremmalla luistolla kartanluvun täytyy varmasti olla nopeampaa ja hiihtotekniikankin kohdillaan. Nyt itselläni ei ollut kyllä vaaraa mennä risteysten ohi vauhdin johdosta :D


Rastiväli 4-5 oli kartan B-puolella hyvä esimerkki haastavasta reitinvalinnasta. Kuvassa rastivälit 1-2-3 sekä 5-6-7 taas hyviä esimerkkejä lyhyistä rastiväleistä ja tiheästä uraverkostosta, jotka vaativat tarkkaa suunnistamista


Ainakin tässä pitkän matkan kisassa oli myös yksi itselleni uusi erikoisuus: kartan kääntäminen. Koska kartan mittakaavan on hyvä olla luettavuuden vuoksi enintään 1:10 000 ja pitkällä matkalla matka on siis pitkä, tuli käytännön syistä karttaa kääntää noin puolimatkassa. Se oli tiedotettu jo etukäteen, joten asia ei päässyt yllättämään. Kartankääntörasti oli kohdassa, mihin tuli 4 eri suunnasta hyvä luistelulatu, joten osaava olisi pystynyt kääntämään kartan ennen rastia luisteluhiihtovauhdin juuri hidastumatta. Itsehän älysin asian vasta leimattuani rastin 11 alla olevassa kuvassa. Sen jälkeen piti siis pysähtyä kääntämään karttaa ja miettimään, miten jatkaa. Huomasin kokeneempien pyyhkäisevän leimauksen samassa kohdassa yhtään hidastamatta ja jatkavan suunnistusta jo valmiiksi käännetyllä ja perehdytyllä kartalla.

Otanta kartan A-puolelta, kuvassa mm. rastiväli 10-11 ennen kartan kääntöä.

Loppuyhteenvetona hiihtosuunnistus tuntui mukavalta lajilta. Toivottavasti mahdollisuuksia hiihtosuunnistukseen olisi enemmänkin. Tosin ymmärrän täysin reitistön tekemisen haasteet, se on takuulla aikaa ja vaivaa vaativaa. Sijoitukseni H40 sarjassa oli kuudes kuudesta kilpailijasta, mikä oli täsmälleen odotusteni mukainen suoritus. Kärkikolmikon ajat olivat 55-60min tietämillä, itse käytin matkaan 1h30min (hiihtomatkani oltua gps:n mukaan 13,3km). Valtaosa erosta tuli hiihtovauhdista ja kunnosta, mutta tottakai osansa teki myös suunnistustaito, hiihtosuunnistuksen edellä kuvatut tekniset erikoisjutut sekä voitelu.







maanantai 5. helmikuuta 2018

Hiihtosuunnistus, 4.2. Ii (osa 1/2)

Minua on kiinnostanut kovasti myös hiihtosuunnistuksen testaaminen. Lajin harrastaminen ei tunnu olevan Oulun alueella kovin helppoa, koska alkutalven mahdollisuuksia kytättyäni tämä oli ymmärtääkseni koko talven toinen hiihtosuunnistustapahtuma, loppiaisviikonlopun Syötteen ohella.


Iissä Tikkasenharjulla järjestettiin siis 3.-4.2. hiihtosuunnistuksen aluemestaruuskisat, lauantaina sprintti ja parisprintti, sunnuntaina pitkä matka. Oli itsestään selvää, että osallistun noista mieluummin pitkälle matkalle. Saadakseni sekä enemmän liikuntaa luonnossa että enemmän kokemusta.


Mainittakoot tässä vielä, että kyseessä oli suunnistus"urani" ensimmäinen aluemestaruuskisa tai yleensäkin kisa, mihin ilmoittaudutaan Irmassa (suunnistusliiton virallinen palvelu). Systeemi näytti toimivan oikein mallikkaasti nettimaksamisineen kaikkineen. Ainoa pieni miinus harrastajalle näissä aluemestaruuskisoissa on 25 euron osallistumismaksu, joka ei toki ole iso kun vertaa moniin muihin nykyharrastuksiin. Työmäärä kisojen järjestämiseen on sen verran suuri, että maksun koko on monellakin tapaa perusteltu.


Itse suoritukseen valmistautuminen tarkoitti tällaiselle "rivi-Oulurasteilijalle" jo sen verran puuhaa, että jaan postaukseni aiheesta kahteen osaan. Kerron siis alkuun hiihtosuunnistustapahtumaan valmistautumisesta ja hiihtosuunnistuksen periaatteista, vasta toisessa postauksessa itse kisasta.


Hiihtosuunnistus on lyhyesti ja vapaamuotoisesti kerrottuna suunnistusta maastoon tehtyjä hiihtouria pitkin. Valtaosa urista (esim. Iissä yhteensä 35km) on kapeahkoja, joissa pystyy hiihtämään tasatyönnöllä tai ehkä jopa luistelemaan toispuoleisesti, mikäli suksinäppäryys riittää. Mukana on myös hyvää luistelulatua, esimerkiksi tässä kilpailussa hiihdin reilusta 13 kilometristäni ehkäpä 2,5km hyvää luistelubaanaa.


Suurin osa hiihtourasta oli kuvan mukaista.


Hiihtosuunnistuskartta on muuten kuin normaali suunnistuskartta, mutta lajin kannalta epäolennaiset asiat on minimoitu, kuten pienemmät kivet ja hiihdossa merkityksetön vihreä vaikeakulkuisen maaston viivoitus, joka sotkisi hiihtoreittien luettavuutta. Sen sijaan hiihtourat ja rastit on merkitty mahdollisimman selkeästi. Pyrinkin perehtymään hiihtosuunnistuksen karttamerkkeihin etukäteen kertaamalla ne pari-kolme kertaa, ettei yllätyksiä tule.


Ote hiihtosuunistuskartalta Tikkasenharjulta. Vihreät katkoviivat siis kapeampia hiihtouria ja vihreä paksumpi viiva on leveämpi luisteluhiihtoon soveltuva ura.

Sama kohta tavallisella suunnistuskartalla. Tiettyjä eroja näkyy, jotta molemmat soveltuisivat omaan tarkoitukseensa paremmin.


Hiihtosuunnistuksessa on suksien, sauvojen ja monojen lisäksi vain 2 selkeasti "normaalista" suunnistuksesta eroavaa varustetta: karttateline ja emitag-laite. Itse sain lainaan työkaveriltani 80-luvun retro-karttatelineen ja vuokrasin kisapaikalta emitag-laitteen 5 eurolla. Pika-googlaattuna uusi karttateline maksaisi noin 85eur ja emitag noin 90eur.


Retro-karttateline ja retro-hiihtäjä kisan jälkeen. Karttatelineen kartta-osa pyörii ja sitä pystyy siten kääntämään koko ajan menosuunnan mukaisesti.


Emitag, joka kiinnittyy tarranauhalla hihaan. Emitag käytetään rastilipun lähellä ja se vilkkuu useamman sekuntin rastileimauksen onnistumisen merkiksi.




Hiihtosuunnistuksen rasti. Rastinumero näkyy selkeästi kauempaakin ja rastilipun sisällä on emitagin kanssa kommunikoiva rastilaite.


Itseäni kokeneemmat hiihtosuunnistajat saattavat valita myös himpun normaalia lyhemmät luistelusukset tai isompisompaiset sauvat. Sauvojen pituus olisi hyvä myös olla normaalin luistelusauvan pituuden alarajalla. Harrastelijalle noilla ei kuitenkaan mielestäni ole kovin suurta merkitystä. Ehkäpä pehmeillä laduilla isompi sompa olisi hyväksi, mutta nyt Iissä ladut olivat mukavan kovat.


Kaiken edellä mainitun 3 eri työkaverilta kyseltyäni ja netistä perehdyttyäni koin olevani erittäin hyvin valmistautunut itse kisapäivään.

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Talvisuunnistus 27.1., Jatuli

Reilun kuukauden suunnistus- ja postaus-tauon jälkeen jälleen lyhyesti asian pariin. Oulun alueen talvisarja jatkui lauantaiaamupäivänä Haukiputaan Jatulissa. Vaikka talvella korttelirastimaisesti suunnistaminen ei monien mielestä ole yhtä mukavaa kuin suunnistaminen kesällä metsässä, tykkäsin kyllä etenkin nyt radasta kovasti. Suosittelen siis muitakin kokeilemaan. Halutessasi talvisarjan kisat löytyvät tämän linkin takaa. Samassa paikassa myös tulokset ja muuta tietoa.


Jatulin radalla itseä miellytti erityisesti se, että monella rastivälillä piti tehdä nopea valinta, kiertääkö iso rakennus oikealta vai vasemmalta ja valitako mikä tie useammasta vaihtoehdosta. Tuon päätännän haastavuutta lisäsi tottakai se, ettei kunkin reitin lumitilanteesta ja juostavuudesta voinut olla ennen reitin kokeilua täysin varma.


Tällä kertaa meitä rastit.fi -palveluun gps-jälkensä syöttäneitä oli A-radalla 2 (varsin tasaveroista menijää), mutta meidänkin välillä voi havaita 4 isompaa erilaista reitinvalintaa, sekä pari muutakin pienempää eroa. Ks. halutessasi enemmän linkin takaa.


Rastiväli 10-11 tuli mentyä vasemmalta (rakennuksen länsipuoli), jälkiviisaana oikealta olisi ollut todennäköisesti nopeampi. Rastia lähellä oleva tummankeltainen polkupätkä taisi näyttää (oikean kautta mentäessä) liian epäilyttävältä, näillä lumilla se olisi voinut olla hidaskin.


Sekä virallisten tulosten rastiväliaikoja että rastit.fi välimatkoja ja -aikoja vertailtuani havaitsin, että erot eri reittivalintojen välillä olivat omalta kannaltani aika pieniä. Ehkä 1-10 sekuntia olisi ollut joillakin rastiväleillä (per väli) otettavissa pois paremmin valinnoin. Ymmärtääkseni huippusuunnistajille noilla eri reittien valinnoilla olisi ollut todella suuri ja ratkaiseva merkitys.




Rastiväli 14-15 aiheutti myös päänvaivaa. Välillä oli iso luistelujää, jossa nastojen pitävyys oli heikohko. Lisäksi rastia 15 lähellä olevan suuren rakennuksen länsipuolella oleva hivenen mustallakin värjätty alue jäi askarruttamaan, olisiko se ollut  läpijuostavaa aluetta vai ei.